Olin ajatellut ensin kertoa hieman “historiaa” meidän lastenhuoneista, mutta päädyin kuitenkin aluksi esittelemään hieman nykyhetkeä pikkupoikien nukkumishuoneen muodossa.
Kuopuksen syntymää ennen ja sen jälkeen, olemme useaan otteeseen vaihtaneet talossamme huonejärjestyksiä. Meillä on viisi makuuhuonetta, joista neljä on yläkerrassa ja yksi alakerrassa. Alunperin nukuimme kaikki yläkerrassa, mutta nyt monen kokeilun ja version jälkeen vanhempien makuuhuone on alakerrassa, isoilla pojilla on yläkerrassa omat (alkuperäiset) huoneensa ja pikkupojilla kaksi yhteistä huonetta. Kaikkein pienin makuuhuoneista on alunperin suunniteltu kirjasto/työhuoneeksi, mutta tällä hetkellä se on kolmen nuorimman nukkumishuone. Kaikkein suurin makuuhuone puolestaan, “master bedroom”, toimii pikkupoikien leikkihuoneena.
Illan tullen nuoremmat tähtipojat siirtyvät pyjamissaan nukkumishuoneeseen sulkien oven perässään.
On iltasadun aika.
Nukkumishuone on pieni, mutta koska se on suunniteltu kirjasto/työhuoneeksi, siellä on hyvin seinätilaa. Sinne mahtuu kolme sänkyä, kolme yöpöytätuolia, kolme pikkuista seinähyllyä, kapea ja korkea kirjahylly, nojatuoli iltasatujen lukemista varten sekä jalallinen lukulamppu.
Joulukuinen valo ei oikein anna oikeutta kuville, mutta yritetään olla välittämättä siitä.
Nukkumishuoneen pieneen kirjahyllyyn olen koonnut satukirjakokoelmia ja joitakin kirjasarjoja. Siitä voi illan tullen valita sopivaa luettavaa. Useimmiten luemme mieheni kanssa eri kirjoja niin, että se kumpi vie nukkumaan, jatkaa aina kesken olevaa lukemaansa kirjaa. Toisinaan luemme kuva- tai runokirjoja, tietokirjojakin. Niitä löytyy kirjahyllyistä yläkerran aulasta eli nukkumishuoneen ovien toiselta puolelta.
Pojilla on usein lisäksi yöpöytätuoleillaan jokin itselleen mieluisa kirja, jota vuoteissaan lukevat. Toisinaan kirjoja kertyy pinoksi asti. Joululahjoiksi saanut kirjat ovat juuri nyt lukulistalla.
Mieheni lukee tällä hetkellä pojille Roald Dahlin Keksiäs kettu -kirjaa. Siinä on kuulemma hieman sensuroitavaa sanojen suhteen, mutta on tuonut sopivasti jännitystä alakouluikäisille pojille.
Minä puolestani aloitin lukemaan Maija Poppasta pojille jo ennen joulua. Joulukuussa luin enimmäkseen jouluaiheisia kirjoja, joten sen ajan Poppanen sai hetken odottaa. Poppasessa poikia kiehtoo kaikki tavallisuudesta poikkeava ja “luonnonlakien rikkominen”. Oikein huomaa, miten he valpastuvat kuuntelemaan, kun jotain merkillistä jälleen tapahtuu. Sitten pohdimme ja keskustelemme, voisiko oikeassa elämässä käydä niin. Voisiko vaikkapa teekutsuja viettää katonrajassa. Poppasta jaksaa kuunnella myös neljävuotias etenkin jos hän aina välillä pääsee kurkistamaan kirjassa olevia kuvia.
Tässä on yhdeksänvuotiaan “kolo”. Hänen tärkeiden hyllyssään on legofiguureja. Toisinaan hyllyn lokerikot ovat aivan täynnä, joka hyllyn päällä on legoja. Toisinaan taas se on ihan tyhjä, koska kaikki ukkelit on tarvittu leikkeihin. Tämän hetkinen tilanne on jotain siltä väliltä. Minun nuoruudessani ostamni Palaset-lokerikko kätkee sisälleen lisää henkilökohtaisia tärkeitä tavaroita. Koska pikkupojilla ei ole omia huoneita, kertyvät kullekin tärkeät tavarat yleensä yöpöytätuoleille tai niiden alle, koululaisilla myös koulupöytien laatikoihin.
Kolmasluokkalainen tykkää legojen lisäksi koirista ja ketuista. Seinällä on Mrs Mighetton taidejuliste nimeltään Mr Eric. Ostin sen alunperin kuopukselle täältä, mutta se olin enemmän isoveljen mieleen. Saman taiteilijan pupujulisteet hankin myöhemmin kuopukselle.
Seitsemänvuotiaan “kolossa” näkyy hänen rakkautensa luontoon ja erityisesti jääkarhuihin. Toisinaan myös pandat valtaavat vuoteen. Yöpöytätuolilla on kummeilta saatu iki-ihana Heicon jääkarhuyölamppu. Talohyllyn harjalla asustaa valtaisalla voimalla lisääntynyt liskoperhe. Bloomingvillen talohyllyn tilasin vuosia sitten täältä. Nyt se näytti olevan loppuunmyyty. Meidän hyllyssä on vaaleansininen tausta.
Mailegin “Prinsessa ja herne” on tuunattu prinssin mentäväksi.
Kuopuksella on “kolossaan” Ylivieskan Puuseppien umpipuinen jatkettava lastensänky. Sänky on ostettu aikoinaan esikoiselle. Se on alunperin ollut puunvärinen, sävyltään “hunaja”. Mieheni maalasi tämän ja toisen samanlaisen valkoiseksi jokunen vuosi sitten. Meillä on yksi tällainen sänky myytävänä. Se on alkuperäisessä värissään eli kuultovalkoinen ja päätyjen ylälistoista puunvärinen. Jos kiinnostuit sängystä, niin voit laittaa minulle sähköpostia.
Kuopuksen vuoteen yläpuolella on Numero 74:n vuodekatos tai ritarikatos, kuten me sitä kutsumme. Olen ostanut tämän valkoisen katoksen Nougatista. Odottelin silloin tilaustani 1,5 vuotta. Niitä oli siihen aikaan todella vaikea saada. Katoksen piti alunperin tulla nykyiselle ekaluokkalaiselle, mutta päätyikin sitten pikkuveljelle. Nyt näin niitä myynnissä muunmuassa täällä.
Valkoinen seinähylly on edesmenneen äidinisäni tekemä. Vaaleansininen Wheatin haalari on kuopuksen yksivuotisjuhlavaate. Sängyn päädyssä roikkuvan viirinauhan olen ommellut vuosia sitten Tilda-kankaista.
Kuopuksen unimaailmassa elelevät sulassa sovussa puput, spidermanit ja ryhmä haut. Isompi pupuvalaisin on Heicon. Nukkuva prinssijuliste on Mailegin.
Mrs Mighetton taidejulisteet ovat nimeltään Mr Francis (*2) ja Mr Jack.
Olen halunnut pitää nukkumishuoneen värimaailman rauhallisena ja seesteisenä. Päävärinä ovat valkoinen ja vaaleansininen. Muut värit olen koonnut virkkaamaani pyöreään mattoon. Siinä on valkoisen ja vaaleansininen lisäksi beigeä, ruskeaa ja punaista. Nämä värit ovat myös ensimmäisessä GreenGate-peitossani, jonka ostin keskimmäisen pojan pinnansänkyyn päiväpeitoksi kesällä 2009. Peitto näkyy kuvissa kuopuksen sängynpäädyssä. Siihen on ommeltu koristeompelein tähtiä ja numeroita. Samat värit — punaista lukuunottamatta — toistuvat myös Linumin verhokankaassa. Verho on oikeasti pimennysverho, jonka ompelija on toteuttanut suunnitelmani mukaan. Työhuoneeseen ei tarvittu verhoja lainkaan, mutta huoneen muuttuessa makuuhuoneeksi, verho oli pakollinen. Ikkunan muoto ja koko aiheuttivat haasteita. Lopulta keksin käyttää apuna purjerenkaita eli verhon kulmiin tehtiin aukot purjerenkailla, joista verho saatiin ripustettua ikkunan yläpuolella oleviin koukkuihin. Tankoa ei siis tarvittu. Iltaisin verho lasketaan alas niin, että alakulmien purjerenkaat vapautuvat ja ylös koukkuihin jää vain yläpuolen renkaat. Yöllä näkyvissä on verhon toinen puoli, jossa on keskellä Marimekon Karkuteillä kuosi isona kuvana. Se on kehystetty pikkukuvaisella saman kuosin kankaalla. Varsinaisten kankaiden väliin on ommeltu pimennyskangasta, joten verho toimii samalla pimennysverhona. Toinen puoli on kokonaan Linumin kangasta, joka on päivisin näkyvissä. Verho on silloin kaksinkerroin. Olen ollut tyytyväinen tähän ratkaisuun.
Aivan ihana kuumailmapallo on jääkarhufanin kummitädin tekemä.
Lepakko on Mailegin ja sopii mielestäni hyvin juuri tähän huoneeseen. Kun lepakon kääntää toisinpäin, ovat sen silmät auki.
Lattialle jää hieman leikkimistilaakin ja yleensä siinä leikitään Playmobileillä, joita säilytetään ekaluokkalaisen sängynaluslaatikossa. Tässä huoneessa leikitään usein myös majaleikkejä ja esimerkiksi koiraleikkiä.
Pariovien yläpuolelle olen kiinnittänyt yhdeksänvuotiaan kummeiltaan vauvavuonna saamansa kauniit ja värimaailmaltaan hyvin juuri tähän huoneeseen sopivat kuukausikortit. Korttien kuvat ovat taiteilija Kerstin Frykstrandin tuotantoa. Taiteilijalla on muuten juuret Suomessa, sillä hän on syntyjään Karjalasta. Sittemmin hän vaikutti Ruotsissa, mutta häntä kutsutaan suomenruotsalaiseksi taiteilijaksi. Samat kuvat on tehty myös julistekoossa. Sellaiset ostin aikoinaan isommille pojille. Kuvat kehystettiin heidän huoneisiinsa. Olen ostanut nuo kaikki 12 julistetta työpaikalleni. Sekä julisteita että kortteja on Suomessa myynyt tamperelainen Miraakkeli. Viimeksi kun kyselin niitä, kuulin, että korttisarjaan oli tulossa hieman muutoksia, eikä sitä siksi ollut juuri sillä hetkellä saatavilla.
Kun ensimmäisen kerran näin GreenGaten vaaleansinisen peiton valkoisilla tähdillä, ihastuin siihen heti ja ajattelin, että se sopisi kivasti pikkupoikien huoneeseen. Silloin tosin taisi olla keskimmäinen poika vauva eikä ollut tarvetta poikien yhteiselle huoneelle eikä keskeimmäiselläkään vielä isommalle päiväpeitolle. Peitot jäivät ostamatta. Onnekseni myöhemmin, kun poika numero neljä oli kaksivuotias, tuli sama tähtikuosi GreenGaten peittoihin uudelleen. Peitto oli hieman aiempaa erilainen, sillä sen toinen puoli oli punavalkoinen. Varasin heti uuden malliston ilmestyttyä itselleni kaksi peittoa. Myöhemmin ostin vielä saman peiton pienemmässä koossa sekä kolmannen isomman peiton, varmaankin alennusmyynnistä. Se odottaa vielä aikaa, jolloin kuopuksen sänkyä kasvatetaan. Pojat tykkäävät toisinaan — etenkin joulunaikaan — käyttää peittojen punaista puolta. Vaikka tykkäänkin punaisesta väristä pojilla, niin omiin silmiini punainen liian isolla pinnalla tekee huoneen levottomaksi. Huoneen tähtikuvioiset koristetyynyt yhtä pientä vaaleansinistä lukuunottamatta ovat myös GreenGaten mallistosta.
Nukkumishuoneen pussilakanavalikoimakin on aika usein vaaleaa sävyltään, mutta mukaan mahtuu myös värikästä Finlaysonin Elefanttia ja Marimekon BoBoota ja kirjainnumerokuosia (en muista enää kuosin nimeä). Isommilla pikkupojilla on myös Lego City -teemaiset pussilakanat ja kaikilla kolmella Stockmannin Casa-merkiltä valkopohjaiset eläinlakanat. Yhdellä on kettu-, toisella jääkarhu- ja kolmannella pupukuvaiset. Isojen poikien ollessa pieniä, oli Marimekon lakanat tosi laadukkaita ja siksi meillä on niitä yhä käytössä erityisesti 120cm * 160cm -koossa. Tällä hetkellä niillä tosin on enää yksi käyttäjä.
Pehmoleluja rakastavat tarvitsevat niille myös säilytyspaikan, sillä kaikki eivät mahdu keralla sänkyihin.
Tine K:n kori sopii hyvin nojatuolin taakse.
Kirjahyllyn päälle mahtuu pino salkkuja, joissa on hyvä säilyttää pikkutavaroita.
Toisinaan voi löytää nukkumishuoneesta jonkun pienen innokkaan omatoimilukijan lempikirjansa parista.
H y v ä ä y ö t ä !
Kuvien kuumailmapallopyjamat KappAhlin Newbien viime kesän mallistoa.