Joulukuun kahdeskymmenestoinen: paketointipuuhissa

Lahjojen paketointi on todella kivaa puuhaa, jos sitä saa tehdä rauhassa, useampana päivänä ja ajan kanssa joulusta tunnelmoiden joulumusiikkia korvissa, kynttilöiden valoa silmissä ja glögin tuoksua nenässä, suklaan makua suussa. 

Muistan ne monet aaton vastaiset yöt, jolloin mieheni kanssa yläkerran aulassa pidettiin lahjapajaa. Kellon näyttäessä ties mitä, alkoi joulutunnelmakin hiipua. Aamulla oli sitten herätys siihen saunan oven kolahdukseen ehkä kolmen tunnin yöunien jälkeen…aattoillan valvomiset jäivät vain yrityksiksi. Miksi niin? Työni puolesta joulukuu on ollut aina melkoinen rutistus ja kodin jouluvalmistelut ovat alkaneet vasta 22.päivä joulukuuta työpaikan oven painuessa kiinni. Noista vuosista olen yrittänyt ottaa opikseni ja aloittaa kodinkin jouluvalmistelut ajoissa, pienissä erissä. Lapsetkin auttavat mielellään monissa puuhissa. 

Minulla on ollut jo 15 vuotta käytössäni ”joulukirja”, jonne merkitsen muistiin suunnitelmani ja ideani. Paketoinninkin suhteen etukäteissuunnittelu ja -ideointi auttaa. Aivan kuten lahjojen valinnassa, myös paketoinnissa on mielestäni kiva olla jokin ajatus tai punainen lanka taustalla. Toisinaan se on joku tietty väri tai teema, toisinaan vaikkapa joku koriste tai kortti.

Kun olen kerran ostanut paketointiin satiininauhaa, tietynlaisia koristeita tai kortteja, kerään ne aattoiltana takaisin ja käytän samoja muinakin vuosina. Pojat ovat jo tottuneet siihen, että lahjat avataan kauniisti ja että äiti kerää papereita lukuunottamatta paketointitarvikkeet talteen. Toisinaan mieli muuttuu seuraavana vuonna, mutta usein aiemmat mieltymykset palaavat taas myöhemmin. Mailegin rumpu- ja sotilaskoristeita roikkuu lastenhuoneissa ympäri vuoden muutenkin.

Tällaisen mielestäni kauniin peltisen korttirasian löysin vuosi sitten eräästä kirjakaupasta. Se on juuri sopiva säilytyskotelo korteille, joita käytän oman perheen lahjoissa vuodesta toiseen. Nauhoille ja koristeillekin voisi olla oma rasiansa. 

Olen yleensä yksinkertaisen ja pelkistetyn ystävä. Tämä monenkirjava, mutta mielestäni kuitenkin hillitty joululahjapaperi löytyi marraskuussa Emmas and mamas -liikkeestä. Paketista tulikin melkoinen ”sotilasöveri”.  Joulukirjaani ryhmittelen aina tietyt lahjat yhdeksi ryhmäksi ja paketoin ne samalla idealla. Jokainen poika saa meiltä kuusen alle neljä pakettia.

Valmiit, kauniit ja kestävät laatikot käyvät myös paketointiin uudelleen ja uudelleen. Niihin on helppo ja nopea paketoida. Kuvan laatikot ovat Newbien. Erilaiset hatturasiat ja lahjakassit ovat myös käteviä ja kauniita. Näille löytyy paketoinnin jälkeen ympärivuotista käyttöä vaikkapa vaatekaapissa asusteiden säilytyksessä.

Toisinaan paketointi käy sarjatyöstä 😉

Olen halunnut opettaa lapsilleni kiitollisuutta lahjan antajaa kohtaan sekä toisen saamasta lahjasta iloitsemista. Pienestä pitäen kukin on vuorollaan avannut yhden lahjan ja muut ovat jakaneet avaajan jännityksen ja ilon. Vastakohta tälle olisi se, että kaikki repisivät lahjakäärönsä auki yhtä aikaa ja lopulta kukaan ei tietäisi mikä oli kenenkin ja keneltäkin. No, tämä oli varmasti hieman kärjistettyä. Meillä lapset ovat myös aina tienneet, keneltä ovat lahjansa saaneet. Se ei ole millään lailla rikkonut joulun tunnelmaa, vaan päinvastoin  tehnyt siitä entistäkin syvemmän. Tiedän, että tästä asiasta on monia eri mielipiteitä, mutta meille tämä on ollut sopiva tapa.

Lahjan hinta ei ratkaise sen arvoa, antajan ajatus lahjan takana on huomattavasti tärkeämpi.

Millaisia ajatuksia teillä on lahjojen antamisesta ja avaamisesta?

Tähän loppuun vielä muutama viime vuotinen kännykkäkuva silloisista lahjoista. Samoja elementtejä löytyy kuin tänäkin vuonna. 

Tunnelmallisia paketointihetkiä teille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.