Joulukuun neljästoista: kotipihan lumiukko

Sunnuntaiaamuna kaksi nuorinta leikkivät kotipihassa ja keksivät tehdä lumiukon. Harmillista vaan, että päivällä alkanut vesisade sulatti ukon, mutta saatiinpa kuvia muistoksi.

Vaikka en olekaan mikään talven ylin ystävä, niin pidän kuitenkin siitä, että silloin kun on talven vuoro, niin oikea luminen pakkastalvi on se paras vaihtoehto. Sama pätee kyllä muihinkin vuodenaikoihin. Kesäkin saa mielellään olla ihan oikea kesä helteineen päivineen.

Olikin hieno yllätys, kun keskiviikkona saatiin uutta lunta ja torstaiaamuna ulkona odotti upea talvimaisema. Puut ja pensaat olivat kääriytyneet kauniiseen lumivaippaan. Voi kunpa tällainen maisema olisi joulunakin.

Poikien haalarit ja hanskat Reima, raitapipo Lingon&Blåbär, kypäräpipo Kivat, kengät Merell ja Kavat.

Lumiukon hattu vanha Fredrikson, tähtihuivi itse tekemäni, lankana Novitan Kelo.

Lumiukko on ekaluokkalaisen suunnittelema ja toteuttama. Tais pikkuvelikin vähän auttaa, ainakin tuon pääpalan verran. Minä puolestani autoin pyynnöstä huivin ja hatun laittamisessa ukolle.

”On ukko rinteessä yksinään
talvisäässä, nokka jäässä.
Hän seisoo uljaana mietteissään
talvisäässä, nokka jäässä.
On nappisilmät ja naurusuu
ja kainalossa oksa koivupuun.
Talvisäässä, nokka jäässä.”

 

 

Tämä lapsuudestani tuttu haikeasävyinen lumiukkolaulu sopii mielestäni tälle ukolle. Laulunkin lumiukko lopulta suli, joskin eri syystä kuin tämä ukko, siksi en laittanut muita säkeistöjä. Onko muita, jotka muistavat tämän laulun?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.