Viime sunnuntaina eli toisena adventtina kaksi nuorinta poikasta pääsivät sisustamaan Mailegin jouluhiirten taloa joulukuntoon.
Parikymmentä vuotta sitten aloin keräämään Aarikan puisia tonttuja. Kahden vanhemman lapsen ollessa pieniä loin perinteen, että aina jouluaaton puurohetkellä ruokapöydästä puurolautasen vierstä löytyi uusi joulukoriste, useimmiten juuri Aarikan tonttu.
Olin nähnyt ystäväni kanssa Aarikan liikkeessä puisen tonttutalon, joka oli mielestäni aivan ihana. En muista enää oliko se ihan myynnissä oleva tuote vaiko vain liikkeen rekvisiittaa.
Isojen poikein ollessa pieniä, sain isäni tekemään heille kummallekin tuollaiset kuvaukseni mukaiset tonttutalot. Pojilla oli ne aina joulun aikaan omissa huoneissaan ja he saivat järjestellä niihin tontut tavaroineen kuten itse halusivat.
Muutama vuosi sitten pikkupojat keksivät sisustaa tonttutalon Mailegin jouluhiirille. Aarikan tontut ovat saaneet jäädä vähäksi aikaa vintille. Nämä hiiret ovat siitä kivoja, että niillä syntyy leikkejä kuin itsestään.
Aina kun vain pystyn, jään seuraamaan ja kuuntelemaan poikien leikkimistä. Mielestäni se on aina yhtä ihmeellistä, miten leikit milloinkin syntyvät ja kehittyvät. Otettiin ensin esille talo, asukkaat ja tarvikkeet. Sen jälkeen talo “sisustettiin” leikkien. Kunpa itsekin osaisi tehdä aina viikonloppusiivoukset leikin lomassa. Tuntuisikohan se silloin kivalta leikiltä?
Jouluhiiret tarvitsevat kaikkea pientä ja kivaa jouluista tarviketta, kuten pipareita, pullapoikia, omenoita ja tammenterhoja. Villasukkia, tonttulakkeja, kaulaliinoja ja peltirumpuja. Kelkkoja, kuusia, lyhtyjä ja lumiukkoja. Tulitikkusänkyjä, keinuja ja kärpässienituoleja.
Kiitos isälleni, kun teit meille tonttutalot!
Niistä riittää iloa vielä useiksi jouluiksi!
Poikien vaatteet:
- sinipunavalkoiset tähtipaidat sekä
-
tummansiniset sammarit
Polarn o. Pyretin vanhempaa mallistoa, veljiltä perityt - Marimekon Muija-kuosiset tonttulakit, vanhempaa tuotantoa