Eilen yhteisestä kalenterista löytyi viesti illan konsertista. Seitsemän vuotiaalla oli ensiesiintyminen pianossa kappaleella Bambi. Liikuttavaa. Miten tärkeä hetki hänelle. Nuorin veljistä on erityisen tottunut musisointiin jo ennen syntymäänsä. Vauvavuotenaan hän oli melkoisen kokenut konserteissa kävijä. Eilisillan konsertissa hän koki jotakin sykähdyttävää:
— Äiti, mikä tuo on?
— Se on viulu.
— Mä tykkään siitä! Mä haluan soittaa sitä.
Siinä hän sitten istui sylissäni hiiren hiljaa kuunnellen milloin näppäilyä ja milloin viulun kaunista sointia.
Tykkään siitä, että vaatteita voi yhdistää keskenään eri tavoin ja siten luoda uusia kokonaisuuksia. Tietty värimaailma ja perusklassikkovaatekappaleet joka koossa takaavat siihen mahdollisuuden. Konserttivaatteiksi pikkupojille valikoitui samat Zaran kamelinruskeat sammarit kuin sunnuntain adventtikirkkoonkin. Neuleiden sijaan housujen kanssa puettiin Benettonin valkoiset pystykauluspaidat, joihin kiinnitettiin vaaleanruskeat nahkarusetit. Klassikkovaatteita tapaan ostaa tarpeen mukaan täydennykseksi alennusmyynneistä. Luonnollisesti ne kiertävät veljeltä toiselle. Rusetit olen ostanut vuoden takaisille synttäreille.
Forminisandmommies olkaimet saman värisinä sopisivat kivasti tähän kokonaisuuteen. Tänään kaikilla oli nahkavyöt, mutta erityisesti kuopukselle olkaimet olisivat kivemmat ja myös helpommat käyttää.
Konsertin jälkeen esiintyjät ja yleisö saivat vielä herkutella mehulla ja pipareilla.
Konsertti-ilta huipentui ensilumen leijailuun. Vihdoinkin!